Onko täällä ketään?

Kehtaako tänne enää edes kirjoittaa näin pitkän ajan jälkeen? Jos tällä kerralla en edes lupaa ryhdistäytyä, niin ehkä tämä tästä taas lähtee. Tuntuu, että aina kun kirjoitan kerron miten elämässä on tapahtunut jotain suurta ja mullistavaa. No niin nytkin.  Viimeksi taisi olla käsi kipsissä. Otin keväisen ’sukella luontoon’ -teemaisen talviluonnon päivän vähän turhan kirjaimellisesti. Helmikuun alusta…

Kahvipaussi kansallispuistossa

Päijänteen kansallispuisto tuo jo nimensä puolesta ensimmäisenä mieleen vesillä liikkumisen. Siitä puisto taitaa olla tunnetuinkin. Ilman venettäkin puistoon on kuitenkin mahdollista päästä. Päijänteen halkovaa Pulkkilanharjua pitkin kulkee mieletön maisematie, jolta pääsee ihailemaan kauniita järvimaisemia. Pulkkilanharjun Karisalmessa tie kulkee kansallispuiston lävitse ja löytyypä saaresta lyhyt luontopolkukin. Ajelin viime sunnuntaina Himokselta kotia kohden ja päätin vihdoin toteuttaa…

Pikkasen parempi taukopaikka

Valitettavan usein tulee ajeltua vaan isoja teitä ja tauotkin pidetään erinäisten ketjujen huoltoasemilla. Onneksi kesälomalla oli mahdollisuus ajella pienempiäkin teitä ja pysähtyä silloin kun mieli teki. Reittiä suunnitellessani olin päättänyt taukopaikaksi yhden Suomen maanteiden suosikki levähdysalueistani: Ryövärinkuopan. Kyseessä on Topeliuksenkin tuntema vanha maantierosvojen piilopaikka, jossa ei kuitenkaan sen historian vuoksi kannata pysähtyä. Levähdysalue löytyy valtatie 66:n varrelta…