Instagram Travel Thursday: Ilmainen opaskierros Jerusalemin yössä

Viikko sitten torstaina palattiin Hannan kanssa Israelin ja Palestiinan valloitukselta. Tai no tässä yhteydessä tuota valloitus-sanaa ei varmaa ole soveliasta käyttää! Joten puhutaan vaikka talvilomasta. Ja jatketaan reissun fiilistelyä tälläkin viikolla…

Meidän reissu alkoi aamuyöllä Tampereelta ja Helsinki-Vantaan ja Riian lentokenttien kautta päästiin lopulta kahden maissa iltapäivällä Tel Aviviin saakka. Koska ei tietenkään oltu otettu asioista selvää etukäteen, ruvettiin siinä passin tarkastukseen jonottaessamme miettimään että toivottavasti tänne ei muuten tarvinnut mitään viisumeja. Tämä asiahan selvisikin sitten nopeasti, eli viisumin sai automaattisesti maahan saapuessa. Nopeasti selvittiin myös rajamuodollisuuksista. Muutama kysymys matkan tarkoituksesta, matkaseurasta, vierailupaikoista (saattoi käydä niinkin hassusti, että ”unohdettiin” tässä vaiheessa kertoa suunnitelmastamme poiketa Länsirannalla, hups!) sekä siitä tunnetaanko maasta ketään. Tämän jälkeen me ei enää kiinnostettukaan ketään ja voileipien ja mangomehun jälkeen otettiin suunta bussipysäkille.

Hetki siinä pysäkillä ehdittiin ihmetellä, kunnes joku ystävällisesti kysyi että mitähän te siinä mahdatte odottaa. Joo, kyllähän Hanna koneessa luki Lounarista mm. sapatista, mutta silti tuntui uskomattomalta että kokonainen maa pystyy tänä päivänä pysähtymään niin täysin. Vaikka bussit ei kulkeneetkaan, löydettiin onneksi shuttle joka vei meidät suoraan Jerusalemin vanhan kaupungin portille. Hostelli löytyi helposti ja tavaroiden jättämisen jälkeen suunnattiin tärkeimmän pariin eli syömään falafel-annokset. Siitä matka jatkuikin vanhan kaupungin elämää ihmetellen.

Nopeasti kävi ilmi, että näin talvikaudella kaikki paikat vanhassa kaupungissa menivät kiinni jo hyvissä ajoin. Kuuden jälkeen suurin osa putiikeista oli jo suljettuina ja ruokapaikkoja koko vanhasta kaupungista tuntui löytyvän vain vähän. Siinä sinne tänne kävellessä tuli taas huomattua, että kaksi blondia pistää paikallisten silmään ja oikeastaan jokaisesta auki olevasta putiikista meitä tervehdittiin ja kutsuttiin peremmälle. Ensimmäisenä päivänä ja väsyneenä se ei pahemmin houkuttanut, vaikka nopeasti kävi selväksi myös se etteivät paikalliset juurikaan tyrkyttäneet palveluitaan. Kun kieltäydyit poikkeamasta johonkin putiikkiin, ei perään tullut kirosanojen tulvaa vaan matkaa sai jatkaa kaikessa rauhassa.

Vanhan Jerusalemin kujilla

Törmäsimme eräällä kujalla myös mieheen, joka kysyi etsimmekö tietämme Itkumuurille. No emme varsinaisesti etsineet, mutta sanoimme silti olevamme matkalla siihen suuntaan. Saimme aluksi ohjeet minne mennä ja tämän jälkeen mies lähti vielä näyttämään meille reitin. Aluksi mentiin ihmettelemään Itkumuurille avautuvia näkymiä ja niiden jälkeen hän halusikin näyttää meille toisen hienon näköalan. Ja taas toisen ja sen jälkeen kolmannen.

Itkumuuri lauantai-iltana

Vieraassa kaupungissa ja tuntemattoman miehen kanssa kulkiessa oli ensimmäinen ajatus, että tästä ei seuraa mitään hyvää. Juteltiin keskenämme suomeksi pohtien, että minkäköhän kulman takaa tyypin kaverit tulevat meitä ryöstämään. Vaikka kulkemamme kadut olivat pieniä, oli niillä kuitenkin kokoajan paikallisia perheitä ja meitä oli kaksi, joten missään vaiheessa olo ei tuntunut mitenkään turvattomalta. Lisäksi paikkoja meille esitellessään mies kertoi myös hienoja tarinoita kaupungista. Kyseinen herra oli nimittäin toiminut kaupungissa turistioppaana vuosia, vaikka asuikin tätä nykyä perheineen Irlannissa. Tämän turistiopas-faktan kuultuamme siirtyi keskinäinen keskustelu ryöstetyksi joutumisesta siihen, että tästä muuten seuraa vielä joku loppulasku vaikka herra tämän kielsikin ja me olimme kieltäytyneet mistään oppaan palveluksista.

Elämää vanhassa kaupungissa

Ilmeisesti herra huomasi epäluulomme, koska hän osoitti meille monessa paikassa vanhaa kaupunkia valvovia turvakameroita ja kertoi miten jokainen niistä on numeroitu ja tarvittaessa jos meille tapahtuisi jotakin tarvitsisi vain tietää minkä kameran lähellä se tapahtui ja mennä poliisiasemalle ja tiheän kameraverkoston ansiosta kuulemma ”varastettu lompakko olisi takaisin kädessä vartin sisään.” Ihan en näin nopeaan toimintaan usko, mutta koko loppureissun ajan valvontakameroiden määrä kyllä pisti silmään.

Opas ja Hanna

Kiertelimme tosiaan tämän oppaamme kanssa pitkin pimehtynyttä vanhaa kaupunkia ja kuulimme hänen juttujaan. Saimme kuulla tarinoita paikallisesta kulttuurista ja elämästä Jerusalemin vanhan kaupungin muurien sisällä. Opimme erottamaan muurien sisäpuolella eri korttelit toisistaan ja muita hauskoja faktoja. Kävimme myös muurilla ihastelemassa maisemaa Öljymäelle ja Daavidin kaupunkiin, joka on aikoinaan ollut osa muurien sisäpuolella sijainnutta vanhaa kaupunkia. Daavidin kaupunki on myös se alue, jolle konfliktit ovat tällä hetkellä keskittyneet. Alue on vanhastaan ollut juutalaisten asuttamaa, mutta tänä päivänä siellä asuu pääasiassa muita kuin juutalaisia. Ja kuten alueella muutoinkin, juutalaisten intresseissä on tuonkin alueen saaminen takaisin…

Öljymäki ja Daavidin kaupunki

Lopulta tämä uusi ystävämme (jonka nimen olen tietenkin onnistunut unohtamaan) kysyi haluammeko edelleen nähdä Itkumuurin lähempää ja tottakai halusimme. Varmistimme vielä, että meidän on soveliasta mennä sinne näin sapatin loppumisen aikaan ja lopulta kuljimme kapeita kujia Itkumuurin sisäänkäynnille. Oletuksena tosiaan oli, että tässä vaiheessa viimeistään nousee esille tämän opastuksen hinta. Mutta mitä vielä, tämä herra esitteli meidät turvatarkastuksessa töissä oleville ystävilleen, toivotti meille mukavaa reissua ja lähti omille teilleen.

Jos kirjoitan, että olimme häkeltyneitä kaikesta kokemastamme, se on aika lievästi ilmaistu. Kellokin kertoi meidän saaneen lähes parituntisen opaskierroksen. Oppaana työskennelleeltä mieheltä, joka siis todellakin tiesi mistä puhui ja osasi näyttää meille kotikaupunkiaan. Ja kaiken tämän täysin ilmaiseksi!

Itkumuurilla

Näin matkailuun liittymättömänä asiana on pakko jakaa tässä yhteydessä myös twitterin kautta bongattu uutinen:  Sotshin kisakylään on tilattu 100 000 kondomia. Kun tuo määrä suhteutetaan urheilijoiden määrään, riittää jokaiselle 43kpl. Uutista hämmästeltyäni oli pakko tehdä pari nopeaa laskutoimitusta. Kisat kestävät virallisesti 16 päivää. Osa urheilijoista on paikalla varmasti vähän pidempään, suurin osa ei vietä kisakylässä yli kahtaviikkoa. Mutta oletetaan että jokainen on paikalla 16 päivää. Tällöin jokaisella urheilijalla on käytössään 2,7 kondomia per päivä. Ja jos viedään ajatusta vielä sen verran pidemmälle että urheilijat keskenään niitä käyttävät, niin tällöin määrä voidaan ajatella tuplasti suuremmaksi. eli 5,4 kondomia per päivä per urheilija. Jos jotain, niin tämä selittää ainakin sen miksi se kuntohuippu halutaan ajoittaa tarkasti olympialaisten aikaan. Siinä nimittäin tarvitsee jo kohtalaisen kuntopohjan jos aikoo jaksaa urheillakin ”kaiken muun hyvän lisäksi…” ;)

Tämä postaus (lukuunottamatta tuota Sotshi-uutista) on osa kansainvälistä Instagram Travel Thursday-kampanjaa. Kampanjasta löydät lisätietoa sen suomalaisten järjestäjien, esimerkiksi meille Israel-inspiraatiota ja käytännön vinkkejä blogissaan jakaneen Veeran Running With Wild Horses-blogista. Kuten kampanjan nimestäkin selviää, Instagramilla on tärkeä osansa siinä. Hashtagilla #IGTravelThursday voi Instagramista löytää kuvia ja niihin liittyviä tarinoita maailman eri kolkista.

Mainokset

4 Comments Add yours

  1. Eikä, olin ihan fiiliksissä tuon teidän ilmaisen kierroksen suhteen ja nyt meni ihan vaan naureskeluksi tuon kondomi-uutisen kanssa! :) Mutta, aika mahtava kokemus teillä oppaan kanssa ja saapuminen rajalle ilman tietoa siitä tarvitaanko tänne viisumia kuulostaa tutulta myös…

    Tykkää

    1. Johanna sanoo:

      Jotenkin sitä kuvittelisi ettei tuon viisumin selvittäminen etukäteen ole mikään vaativa homma, mutta silti sen muistaa joka kerta siinä passintarkastukseen jonottaessa. Onneksi ei tähän päivään mennessä ole tullut vastaan maata, johon ei Suomen passilla joko pääsisi ilman viisumia tai jossa sitä viisumia ei saisi rajalta hoidettua.

      Tykkää

  2. Amanda sanoo:

    Ahahah, kiitos tästä kondomispeukoloinnista! Mutta wow, melkoinen munkki teillä kävin oppaan kanssa. Ihan huikeeta. :)

    Tykkää

    1. Johanna sanoo:

      Oli pakko päästä jakamaan tuo spekulointi jossain ja totesin että työkaverit ei ehkä ole oikea ympäristö näin outojen asioiden pohdintaan. Onneksi on blogi, jossa voi olla ihan niin outo kuin haluaa.. :)

      Ja juu, tuon oppaan kanssa kävi kyllä niin hyvä tuuri! Arveltiin jälkikäteen, että tämä meille oppaaksi lähtenyt tyyppi oli varmaan vähän yksinäinen iltaisin ja kaipasi juttuseuraa. Hänen vaimonsa ja poikansa olivat tosiaan kotona Irlannissa, joten ehkä illat töiden jälkeen ovat tylsiä.

      Tykkää

Sano jotain, jooko...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s