Instagram Travel Thursday: Maailma on sun

Monesti reissussa tulee kuunneltua musiikkia ja usein yhdistän biisit tai levyt reissuihin, joissa olen niitä kuunnellut. Esimerkiksi viime viikolla esittelin kuvia Portugalin reissulta, jonka soundtrack oli Redraman The Getaway-levy. Vieläkin levyn biisejä kuunnellessani muistan elävästi sen yksin lentokentällä nukutun yön jälkeisen jumituksen ja tunteen kun odotin portilla koneen lähtöä ja kuuntelin kyseistä levyä.

Tehosekoittimen Maailma on sun-biisi liittyy varmasti ikimuistoisimpaan hetkeen omassa reissuhistoriassani. Olin vuonna 2009 ystäväni kanssa reissussa Costa Ricassa, ja lähdettiin San Josésta bussilla kohden Puerto Viejo de Talamancaa. Jo aamulla kun käveltiin rinkat selässä 3km bussiasemalle, näytti mittari +26 ja olo oli kohtalaisen nihkeä. Bussiasemalla ei edes mahduttu ensimmäiseen Karibianrannikolle suuntaavaan bussiin, joten seuraavat pari tuntia istuttiin paahtavan auringon alla rinkkojen vieressä odottamassa sitä seuraavaa bussia. Kyseinenkin bussi tuli aivan täyteen, mutta saatiin onneksi vierekkäiset istumapaikat bussin oikealta puolelta.

Matka oli tottakai kohtalaisen pitkä ja eväät huvenneet jo bussia odotellessa, joten aikaa kuluttaaksemme kuunneltiin kumpikin musiikkia omasta mp3-soittimestamme ja tuijoteltiin omiin suuntiimme. Minä ikkunapaikkalaisena tien reunassa kasvavia banaanipeltoja ja kaveri bussin käytävän yli ihmisiä ja maisemia.

Jossain vaiheessa kaveri osoitti bussin vasemmalta puolelta näkyvää maisemaa: Palmuja kasvavan nurmikentän takana Karibianmeren valkoiset vaahtopäät! Se hetki oli ensimmäinen kerta, kun kumpikaan meistä näki kyseisen meren, joten sitä tuijotettiin haltioituneina. Siinä merta katsellessa mun mp3-soittimesta alkoi soimaan Maailma on sun ja annoin toisen kuulokkeen kaverille, jotta voidaan yhdessä fiilistellä sitä maailman hienointa hetkeä.

Tosin aika pian meidän fiilistelyt vaihtui puistatuksiin. Meidän ja merinäköalojen välissä istui ilmeisen krapulainen poika, joka oli koko matkan näyttänyt pahoinvoivalta. Onneksi pojan vieressä istunut paikallinen nainen oli huomannut tilanteen myös, ja antanut tyypille muovipussin. Ja nyt tietenkin, metsien lopulta vaihduttua meren aaltoihin, alkoi tyyppi oksentamaan. Vierustoveriltaan saamaansa ison minigrip-pussin näköiseen läpinäkyvään pussukkaan. Meiltä katosi aika nopeasti fiilikset sen mahtavan merinäköalan suhteen, ja loppumatka kuumassa ja todella etovalta haisevassa bussissa sujuikin tiukasti niitä banaanipuita tuijottaen ja henkeä pidättäen.

Siinä vaiheessa kun bussi jätti meidät Puerto Viejo de Talamancaan meillä oli tasan yksi ajatus: mojitot, nyt! Ja voin sanoa, että se rastatukkaisen surffaripojan tekemä mojito oli paras, jonka olen ikinä juonut (Asiasta on tehty maailman laajuista vertailua. TOP3 tällä hetkellä: 1. Puerto Viejo de Talamanca, Costa Rica, 2. Lissabon, Portugal, 3. Pokhara, Nepal). Kyseisen mojiton hyvyyteen tosin saattoi vaikuttaa myös hieman liian alhainen verensokeri…

Koko Puerto Viejo de Talamancan oleilu sai loppujen lopuksi kaikessa surkuhupaisuudessaan lähes eeppiset mittasuhteet, mutta parhaiten tuosta paikasta jäi mieleen maailma on sun-biisi. Ja yllättävää kyllä, kaikkien näiden vuosien jälkeen (ja hajujen kadottua mielestä) se tuo mieleen todella hyvän fiiliksen. Sen kuumankostean nihkeuden ja selkään liimautuvan nahkapenkin, ne ajatuksen siitä että maailma ihan oikeasti oli silloin avoinna ja tiedossa oli mahtava seikkailu.

Tämä teksti on osa Instagram Travel Thursdaytä. Kampanjasta voit käydä lukemassa lisää esimerkiksi Running With Wild HorsesKaukokaipuu ja Destination Unknown-blogeista, joiden pitäjät toimivat tapahtuman virallisina järjestäjinä Suomessa. Instagramissa kampanjan kuvat löytyvät hashtagilla #igtravelthursday.

Mainokset

3 Comments Lisää omasi

  1. Nuo on niitä reissukokemuksia jotka muistaa aina, oksennuksella tai ilman! :)

    Tykkää

  2. Hanna sanoo:

    Mullakin on monta biisiä, jotka tuo hyviä muistoja mieleen siitä, missä oon kyseistä biisiä kuunnellu :D Paras on varmaan Alex Ferrarin Barabaraberebere, joka pärähti soimaan koko meidän vaihtariporukan kuulokkeista Sagrada Familian kirkon portailla :D

    Tykkää

  3. Katja sanoo:

    Heh, sydän ihan löi pari ylimääräistä lyöntiä tätä lukiessa. Tuo fiilis, että seikkailu alkaa ja hyvä biisi soi taustalla… Se on kyllä parasta se! :)

    Tykkää

Sano jotain, jooko...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s