Kyllä se kartta vaan tietää

Oon asunut näillä seuduilla kohta neljä vuotta ja palloillut pitkin metsiä sen verran että voisin sanoa tuntevani ne paremmin kuin moni naapuri. Tuossa linnuntietä ehkä puolen kilometrin päässä on Koukkujärvi, jonka tällä rannalla on monesti tullut käytyä. Vastaranta sitä vastoin oli jäänyt kiertämättä.

Muutama viikko sitten sateisena päivänä päätin korjata tämän asian. Aamupäivän ukkosten loputtua aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eli loistava tilaisuus lähteä kiertämään tuo pieni järvi. Kamera ja kahvitavarat reppuun ja sisäänajovaiheessa olevat uudet vaelluskengät jalkaan. Netistä vilkaisin vielä karttaa ja ihmettelin taas kerran miksei koko järven ympäri ollut piirretty kulkemaan polkua. No, omien havaintojeni mukaan ainakin tällä rannalla kulkee useampikin hyväksi tallautunut polku eli kyllä niitä varmasti sieltä vastarannaltakin löytyy. Kuuluisia viimeisiä sanoja…

Toki jo paikan päälle päästyäni huomasin, että pilviä alkaa taas kertymään taivaalle, mutta uskoin vakaasti että ne ukkoset meni jo. Maasto oli monen päivän sateiden jäljiltä edelleen aika märkää ja pysähdyin useammankin kerran kuvailemaan lehdillä kimmeltäviä vesipisaroita.

Järven toisessa päässä on pieni laskuoja ja sen ylittävä hieman kyseenalaisen näköinen silta. Kamera varmuuden vuoksi reppuun ja yli. Hyvin kesti.

Silta yli synkän virran
Silta yli synkän virran

Tässä vaiheessa ryhdyin muuten pohtimaan, että sen puuttuvan polun lisäksi sieltä järven toisesta päästä puuttui merkintä laskuojasta. Fiksummalla olis voinut soittaa jotakin kelloja jo tässä vaiheessa, mutta ei. Jatkoin matkaa…

Edelleen oli aika märkää ja tässä vaiheessa polun varren varvut kasteli housut läpi. Muistin taas kerran miksi nämä Haltin ”vedenpitävät” rymyhousut on siellä kaapin perällä. Se kotona tehty ”Hei, laitanpas pitkästä aikaa noi jalkaan”-pohdinta alkoi kaduttaa… Vaelluskengät sitä vastoin tuntui tosiaan olevan vedenpitävät. Entinen partiokaupan täti mussa aina epäilee tätä asiaa siihen saakka, että oon oikeasti testannut kengät saavissa seisten. Nyt se testi oli vielä tekemättä.

Halti - ei taaskaan jatkoon
Halti – ei taaskaan jatkoon

Järven ”kauemmalla” reunalla polku oli huomattavasti vähemmän kuljettu kuin sillä puolen jot normaalisti tulee vierailtua. Silti selvästi havaittava polku löytyi ja sitä oli hyvä kulkea ihaillen järven ylle kerääntyviä pilviä…

Hei, sun pulkka jäi...
Hei, sun pulkka jäi…

Jossain vaiheessa vastaan tuli jonkun vanhan leirin jämät. Tässä vaiheessa aloin taas säikkynä tuijottelemaan ympärilleni ja odotin minkä tahansa kuusen takaa ilmestyvän leirin omistajan. Mikähän siinä onkin että täysin koskemattomassa metsässä kulkiessa ei ole suurempia ongelmia. Mutta heti jos näkyy jotain ihmisten aikaansaannoksia alkaa pelottaa. Kenties jotain alitajuintaista ’olen pieni ja heiveröinen nainen’ -pelkoa. Tämäkin leiri näytti siltä, ettei siinä kukaan ihan viime aikoina ole vieraillut ja silti piti seuraava puoli kilometriä taittaa melkein puolijuoksua. Sama tilanne aina jos esimerkiksi polun varrelta löytyy vanha nuotiopaikka tai vastaava.

Suurimman järkytykseni täälä asuessa olen kokenut kun ensimmäisen kerran kuljin tuttua oikopolkua eri suuntaan kuin yleensä. Tajusin, että olin jokaisella aiemmalla kerralla ohittanut keskellä metsää olevan laavurakennelman huomaamatta sitä. Toisesta suunnasta kulkiessa se oli selvästi näkyvissä, mutta normaalista kulkusuunnastani tullessa jäi puiden taakse piiloon.

Sotkuisen nuotiopaikan ohitettuani tosiaan kuljin aika pitkän matkan ympärilleni pälyillen. Yhtäkkiä huomasin polun lähes kadonneen ja vähäisen polun reunalla kasvavat isotalvikit. Niitä kuvaillessa kuluikin tovi jos toinenkin.

Siinä kuvaillessa sadekin alkoi taas. Jatkoin matkaani Koukkujärven ympäri ja vähitellen selvisi miksei kartassa ollut merkittyä polkua. Polkua ei ollut merkitty karttaan, koska mitään polkua ei ollut! Siellä täällä risteili kuitenkin selkeitä kulku-uria ja seurailin niitä vaikka tuntui ettei niiden tekijällä ollut ollut mitään logiikkaa. Lopulta syykin tähän selvisi. Polun päästä löytyi nimittäin hirville tarkoitettu nuolukivi.Tässä vaiheessa alkoi todella sataa ja ryhdyin pohtimaan vaihtoehtojani. Jatkaisinko matkaani ja pääsisin kohta järven pohjukan toisella puolen kulkeville hyville poluille, vai palaisinko takaisin huomattavasti pidempää reittiä mutta kunnollista polkua. Tottakai valitsin lyhyemmän reitin… Järveähän tässä oli lähdetty kiertämään.

Tuo nuolukivi kuva on viimeinen jonka olen ottanut ennen kamerani säilömistä reppuuni sateen suojaan. Nimittäin se ehkä 500m loppumatka kului kunnon ukkosmyrskyssä ja maastossa, joka selitti myös sen laskuojan puutteen. Koko järven tämä reuna oli nimittäin soistunutta niittyä, jolle oli joskus vuosia sitten kaivettu noin viiden metrin välein ojia. No nämä ojat eivät tänä päivänä juurikaan vettä ohjanneet, hankaloittivat vain kulkua. Heinikko ylettyi reilusti vyötäröni yläpuolelle ja sen seassa piilossa oli kaikenlaisia kaatuneita puita ja muita ansoja. Niin ja kohdasta riippuen noin 2cm – 15cm vettä. Yläpuolella riehui kunnon ukkonen, joka puolella metsän reunaan oli matkaa noin sata metriä ja olin käytännössä jumissa keskellä suoniittyä nilkkoja myöden vedessä ja hirvien tekemiä polkuja seuraillen. Tuon lopun puolen kilometrin matkaan kului aikaa lähes tunti ja lopulta istuin vielä pahimmasta paikasta selvittyäni kuusen alla sadetta pitämässä hyvän tovin ennen sen kotiin johtavan polun etsimistä. 

Iltapäiväkahvit mättäällä istuen jäi keittämättä ja lopulta kotiin päästyäni laitoin kaiken – siis ihan kaiken – kuivumaan. Onneksi kohtalaisen hyvin vettä pitävään reppuun oli edelliseltä suppailu-reissulta jäänyt pyyhe, jonka sisään sain ennen pahinta myräkkää piilotettua kameralaukun. Retken opetuksena taisi olla se, että kyllä se kartta vain tässäkin tilanteessa oli oikeassa. Jos kartalla ei ole polkua tai laskuojaa, niitä tuskin löytyy maastostakaan… Tuo olisi ehkä näin maanmittausinsinöörinä pitänyt tietää jo muutenkin, mutta tulipahan käytyä kiertämässä Koukkujärvi ja aina ne kahvit saa kotonakin juotua! :)

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Sano jotain, jooko...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s