Vuosi 2015 ja uusia tuulia

Tammikuussa nautin talvesta, sairastin ja olin töissä.
Tammikuussa nautin talvesta, sairastin ja olin töissä.

Toivottavasti teillä oli rauhallinen joulun aika, itselläni se rauhoittuminen jäi vähän vähemmälle. Enemmänkin pyhät tuli vietettyä hyperventiloiden, panikoiden, innosta hihkuen ja edestakaisin suhaten. No, tammikuussa arjen koittaessa rauhoitun…

Helmikuussa näin Don Huonot, jouduin liikuntakieltoon pelottavan korkean pulssin vuoksi ja kävin Porissa työkeikalla.
Helmikuussa näin Don Huonot, jouduin liikuntakieltoon pelottavan korkean pulssin vuoksi ja kävin Porissa työkeikalla.

Kävin instagramista poimimassa kuvan jokaiselta kuukaudelta tähän kuvitukseksi. Muutoin tarjoilisin jouluisia kuvia, mutta joulun viettoon lähtiessä unohdin kameran kotiin ja kännykästäkin löytyy vain pari kuvaa koko joululta. Kertoo ehkä jotakin tästä hässäkästä…

Maaliskuussa vietin mahtavan talviloman ja retkeilin Tampereen lähiseuduilla.
Maaliskuussa vietin mahtavan talviloman ja retkeilin Tampereen lähiseuduilla.

Viime vuosi tosiaan oli rankka. Muutaman vuoden jatkuva stressi ja sen purkautuminen sairasteluina, toukokuussa heti talviloman jälkeen päin kasvoja iskeneet tuotannolliset ja taloudelliset syyt sekä niistä alkanut vähintäänkin mielenkiintoinen kuukausi ennen viimeistä työpäivää ja avainten jättämistä. Vapulta alkanut työttömyys ja kolmisen viikkoa myöhemmin isäni kuolema. Koko kesän ja syksynkin kaiken päällä leijunut musta pilvi, jonka olen yrittänyt salata jokaiselta.

Huhtikuussa sain potkut, join paljon olutta ja juoksin sekä suunnistin pahaa oloani pois.
Huhtikuussa sain potkut, join paljon olutta ja juoksin sekä suunnistin pahaa oloani pois.

Positiivisina puolina sen entisen työn tuoman stressin ja sitä myötä myös sairastelujen päättyminen. Aikaa lukemiseen, suunnistukseen ja käsitöiden tekoon. Aikaa ulkoilulle ja univelkojen pois nukkumiselle. Ja positiivisella listalla ehdottomasti myös talvilomalla tekemäni Alankomaat-Belgia-Luxembourg -kiertue ja elokuinen Kiilopään reissu.

Toukokuu kului monistakin syistä sumussa. Alkukuusta ulkoilin mm. Pukalan virkistysmetsässä ja loppukuussa päädyin uutisten loppukevennykseen.
Toukokuu kului monistakin syistä sumussa. Alkukuusta ulkoilin mm. Pukalan virkistysmetsässä ja loppukuussa päädyin uutisten loppukevennykseen.

Vaikka positiivisiakin asioita listalta löytyy, olen täysin valmis toivottamaan tämän vuoden tervemenneeksi ja ottamaan uuden vastaan. Se nimittäin alkaakin samalla rytinällä. Ja niin isoilla muutoksilla, että tosiaan ne hyperventilointi ja paniikki ovat aika tuttuja.

Kesäkuussa ulkoilin, välillä vaaleampien ja välillä näinkin tummien pilvien alla.
Kesäkuussa ulkoilin, välillä vaaleampien ja välillä näinkin tummien pilvien alla.

Viikko ennen jouluaattoa kävin nimittäin työhaastattelussa. Reissussa meni kaikki mahdollinen pieleen. Olin nukkunut edellisenä yönä vain pari tuntia. Heräsin ennen kuutta, jotta pääsin paikallisbussilla onnibussin pysäkille. Siellä puolen tunnin värjöttelyt ja 7.15 bussilla kohden Helsinkiä. Helsingissä puolen tunnin vaihto ja vakiovuoron bussilla 2,5h matkalle kohti työhaastattelupaikkakuntaa. Harmi vain, että bussi hajosi jo Lintsin kohdalla noin 5min matkustamisen jälkeen. Uutta bussia ryhdyttiin hankkimaan ties mistä ja kyselin kuskilta osaako hän antaa mitään arviota ehdinkö edes ajoissa perille. Kuski ei tietenkään osannut vastata. Lopulta noin 35min odottelun jälkeen olimme uudessa bussissa ja matka jatkui. Onneksi olin varannut toiseen päähän kaiken varalta tunnin verran aikaa.

Heinäkuussa siirsin ulkoilujani Pohjanmaalle. Aloitin myös perintöpöytäni kunnostamisen. Valmista tuli elokuun puolella.
Heinäkuussa siirsin ulkoilujani Pohjanmaalle. Aloitin myös perintöpöytäni kunnostamisen. Valmista tuli elokuun puolella.

Tässä vaiheessa olin niin väsynyt, turhautunut ja ahdistunut koko matkustamisesta että työhaastattelun jännittämisen sijaan keskityin panikoimaan rahkan syömistä bussissa mutkaisilla teillä. En sotkenut vaatteitani ja perillekin päästiin hyvissä ajoin. Itse työhaastattelussa taisin olla noin 20 minuuttia. Haastattelun jälkeen hyppäsin samantien bussiin ja ajelin takaisin Helsinkiin, eli vietin lopulta paikan päällä alle tunnin. Iltapäivän ja alkuillan vietin Helsingissä käyden Kiasmassa sekä treffaten sukulaisia. Sitten juna takaisin Tampereelle ja bussilla kotiin. Perillä taisin olla 17 tuntia siitä kun olin aamulla liikkeelle lähtenyt.

Elokuussa pääsin napapiirin paremmalle puolelle.
Elokuussa pääsin napapiirin paremmalle puolelle.

Jouluviikon alussa sain sitten puhelin soiton, että työpaikka on minun jos sen haluan. Tottakai halusin! Ja tästähän se rumba sitten alkoikin. Olin nimittäin jo lähtenyt joulun viettoon Etelä-Pohjanmaalle. Netistä armotonta asunnon etsintää ja siihen liittyvää puhelin rumbaa, joululahjaostoksia ja piparitalkoita, sukulointia, hautausmaa-kiertueita pimeydessä ja vesisateessa, panikointia, ylensyömistä ja vaikka mitä muutakin. Lopputuloksena kävimme äitini kanssa nyt välipäivinä asunnon haku reissulla ja nimet päätyivät papereihin samantien.

Syyskuussa poimin ja kuivasin tyrniä, kudoin ja kävin Isojärven kansallispuistossa.
Syyskuussa poimin ja kuivasin tyrniä, kudoin ja kävin Isojärven kansallispuistossa.

Nyt on pari viikkoa aikaa pakata omaisuuteni, etsiä jokin taho joka siirtäisi tämän kaiken ja mielellään auttaisi pesukoneen kantamisessa hissittömän vanhan talon kolmanteen kerrokseen yms pientä. Pitäisi myös ehtiä nähdä kaikki Tampereelle jäävät ystävät ja rakkaat vähintään kerran, paikata yksi seinä, kutoa äitini 60-vuotislahjaksi tarkoitettu huivi ja esimerkiksi päästä eroon noin tonnin painavasta sohvasta. Niin ja voittaa lotossa, jotta olisi varaa ostaa uusi sohva sekä pari muutakin kalustetta siihen 20 neliötä suurempaan uuteen asuntoon.

Lokakuussa(kin) ulkoilin, mutta tällä kerralla näissä ulko-oven takana avautuvissa metsissä. Saatoin myös kutoa.
Lokakuussa(kin) ulkoilin, mutta tällä kerralla näissä ulko-oveltani avautuvissa metsissä. Saatoin myös kutoa.

Ensi vuosi siis tuo mukanaan muuton pieneen kaupunkiin, josta en tunne ketään ja jossa lähes puolet asukkaista on ruotsinkielisiä. Se tuo myös oman alan työn. Työn, jossa saan pyöritellä rakastamiani karttoja ihan luvan kanssa kaiket päivät. Ja joku vielä maksaa siitä. Ensi vuosi tuo uudet ulkoilumaastot ja meren, joka jo ajatuksen tasolla aiheuttaa suurta ahdistusta pienen pohjalaisen mielessä.

Marraskuussa kudoin ja kuvasin Roadkill-puuhkat sekä nautin ensilumesta.
Marraskuussa kudoin ja kuvasin Roadkill-puuhkat, ulkoilin sekä nautin ensilumesta.

Kuten todettu, tätä päättyvää vuotta en jää ikävöimään. Olen valmis vuoteen 2016 ja kaikkeen mitä se tuo mukanaan! Onnellista uutta vuotta kaikille!

Joulukuussa ulkoilin, kudoin, hyperventiloin, hihkuin riemusta ja otin tämän kuvan uusilta kotikonnuilta.
Joulukuussa ulkoilin, kudoin, hyperventiloin, hihkuin riemusta ja otin tämän kuvan uusilta kotikonnuilta.
Mainokset

2 Comments Add yours

  1. Noora sanoo:

    2016 ei voi olla huono!
    <3

    Tykkää

Sano jotain, jooko...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s