Pikkasen parempi taukopaikka

on

Valitettavan usein tulee ajeltua vaan isoja teitä ja tauotkin pidetään erinäisten ketjujen huoltoasemilla. Onneksi kesälomalla oli mahdollisuus ajella pienempiäkin teitä ja pysähtyä silloin kun mieli teki.

Reittiä suunnitellessani olin päättänyt taukopaikaksi yhden Suomen maanteiden suosikki levähdysalueistani: Ryövärinkuopan. Kyseessä on Topeliuksenkin tuntema vanha maantierosvojen piilopaikka, jossa ei kuitenkaan sen historian vuoksi kannata pysähtyä. Levähdysalue löytyy valtatie 66:n varrelta Oriveden ja Ruoveden väliltä, ja ellei tiedä mitä on etsimässä sen ohi saattaa epähuomiossa ajaa pysähtymättä. Tosiaan, ensimmäisellä vilkaisulla kyseessä on vain perinteinen ajan hampaan kuluttama levähdyspaikka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ryövärinkuopassa sijaitsee luonnonsuojelualue, jota voi ihastella noin puolen kilometrin mittaisen pitkosreitin varrelta. Ja missä maisemissa ne pitkokset kulkevatkaan! Kun kuopan ulkopuolella kasvaa perinteistä mäntykangasta, löytyy ryövärinkuopan pohjalta vehreä viidakko!

Heti parkkipaikalta tulevat portaat laskeuduttuaan kannattaa käydä oikealla puolen olevalla pienellä laiturin tapaisella. Siltä pääsee ihastelemaan lähemmin Ryövärinkuopan pohjalla virtaavan puron alkupistettä. Puro saa alkunsa lähteestä, jonka voi laiturilla seistessään nähdä.  Maan sisältä purkautuva vesi oli kesäkuumallakin viileää, ja virtasi yllättävän kovalla voimalla.  Metsähallituksen sivuilla kerrotaan veden sisältävän myös paljon mineraaleja, ja ihmiset näkyivät täyttävän lähteestä vesipullojaan. Itse en kummallakaan käyntikerrallani ole tässä kohdin kaivannut vesipullon täydennystä, joten vedenlaadusta tai mausta en osaa sanoa mitään.

Pitkoksia pitkin pääsee kulkemaan pidemmälle kuopan pohjalla. Maasto ei varsinaisesti ole märkää, sillä puro kaventuu lähteen jälkeen pienemmäksi. Pitkokset ovatkin paikalla  enemmän kulkua ohjaamassa. Ryövärinkuopalla ohjeistetaan pysymään vain valmiilla poluilla, mutta sieltä täältä löytyy myös pieniä pistoja vähän kauempana virtaavan puron reunalle.

Vaikka puro ei aivan pitkosten vieressä kuljekaan, näkyvät lähteen vaikutukset koko Ryövärinkuopassa. Maasto on mielettömän vehreää korpea ja näin heinäkuussa kasvien päästyä täyteen mittaansa, odotin tapaavani pitkoksilla vähintään dinosauruksen tai pari. Niitä ei valitettavasti näkynyt vaan tyytyminen oli pieniin verenhimoisiin ystäviin, jotka tottakai viihtyivät hyvin viileän kosteassa ja tuulettomassa kuopassa.

Pitkosten loputtua vaihtoehtoina on kiivetä portaita takaisin ylös tai jatkaa polkua pitkin vielä vähän matkaa. Pidemmälle jatkaessa pääsee paristakin kohdasta kiipeämään takaisin ylöspäin ja paluun autolle voi tehdä joko mäntymetsää pitkin, tai kääntyä takaisin ja nauttia ryövärinkuopan maisemista vielä toiseenkin suuntaan. Nousee rotkosta ylös missä kohdin tahansa, ei voi olla ihmettelemättä kontrastia rotkon ja sitä ympäröivän kuivemman maaston välillä. Jopa äänimaisema on täysin erilainen!

Kun rotkosta on nauttinut tarpeeksi voi palata takaisin autolle hyvillä mielin ja jatkaa matkaa virkistyneenä. Varoituksena tosin täytyy sanoa, ettei se perinteisempi aakkosasema pysähdys tämän taukopaikan jälkeen kauheasti houkuttele!

Advertisements

Sano jotain, jooko...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s