Kahvipaussi kansallispuistossa

on

Päijänteen kansallispuisto tuo jo nimensä puolesta ensimmäisenä mieleen vesillä liikkumisen. Siitä puisto taitaa olla tunnetuinkin. Ilman venettäkin puistoon on kuitenkin mahdollista päästä. Päijänteen halkovaa Pulkkilanharjua pitkin kulkee mieletön maisematie, jolta pääsee ihailemaan kauniita järvimaisemia. Pulkkilanharjun Karisalmessa tie kulkee kansallispuiston lävitse ja löytyypä saaresta lyhyt luontopolkukin.

Päijänteen kansallispuisto

Ajelin viime sunnuntaina Himokselta kotia kohden ja päätin vihdoin toteuttaa yhden niistä haaveista, joita kesällä hankkimaani omaan autoon liittyi. Eli perus huoltoasema-kahvin sijaan päätin nauttia kahvini luonnon helmassa. Omalla autolla liikkeelle lähtiessä oli helppo heittää jo kotoa lähtiessä auton perälle myös retkireppu keittimineen ja muine tykötarpeineen.

Päijänteen kansallispuisto

Jätin autoni Karisalmen täydelle parkkipaikalle ja lähdin matkaan. Väkimäärä parkkipaikalla selittyi pienellä kahvilalla ja ilmeisesti myös hyvällä kalapaikalla. Ainakin Karisalmen sillan alla (josta luontopolku kulki) oli paljon kalastajia. Koska en kuitenkaan aikonut olla seurallinen vaan tahdoin löytää oman pienen rantani kahvitteluille, jatkoin matkaani eteenpäin.

Päijänteen kansallispuisto

Päijänteen kansallispuisto

Luontopolku kulki sillan ali ja takaisin ylös huoltotietä. Tästä matka jatkui harjun lakea pitkin. Maisemat alas järvelle olivat hienot, vaikka toisaalta joitakin puita olisi mielestäni maisemanhoidollisista syistä voinut karsia pois ja luoda näkemäaukkoja kauniin maiseman esille tuomiseksi (maisemantutkija tässä hei…). Harjun laelta lähdettiin aika pian laskeutumaan alas rantaan, jyrkimpään kohtaan oli rakennettu portaatkin kulkua helpottamaan.

Päijänteen kansallispuisto

Rannassa polku oli kohtalaisen kivistä, mutta kulkeminen onnistui hyvin jopa omilla ei niin retkeilyyn soveltuneilla vaatteillani. Olin siis pakannut mukaani ulkoiluhousut ja vaelluskengät, mutta Karisalmen täysi parkkipaikka ei houkutellut julkiseen vaatteiden vaihtoon ja jotenkin ne kengätkin sitten jäivät vaihtamatta. Tästä syystä sitten kävelin reitin ihan farkuissa, villasukissa ja tarroilla suljettavissa lenkkareissa.

Päijänteen kansallispuisto

Päijänteen kansallispuisto

Rannasta olisi varmasti löytynyt miljoona hyvää paikkaa kahvin keittoon, mutten halunnut poistua valmiilta polulta. Eli odottelin niin kauan, että polku kulki rantaan ja siltä oli mahdollista päästä rannan kiveykselle. Rannassa vain repusta keitin ja eväät esille, ja taukoa pitämään.

Päijänteen kansallispuisto

Kahvin keitossa testasin ensimmäisen kerran espresso-kahvia, sillä yleensä tuntuu etten saa tavallisesta kahvista keittäessä tarpeeksi vahvaa. Nyt kahvi tuntui kyllä vahvemmalta, mutten vielä ole täysin varma oikean retkikahvin löytymisestä, sillä maidon sijaan kaadoin sekaan kaakao-kaurajuomaa. Hyvältähän tuokin maistui, muttei se kahvia ollut. Seuraksi vielä vähän Skyriä ja Jaffa-keksejä ja ai että kelpasi ihailla maisemia.

#retkiselfie eli Pikku Myy tässä hei
#retkiselfie eli Pikku Myy tässä hei

Kulutettuani ihan liian pitkään rannassa maisemia ihaillen ja vesiskootterit erinäisiin paikkoihin kiroten, maltoin viimein jatkaa matkaani. Pian polku nousikin takaisin harjulle ja vastaan tuli polkujen risteys. Tässä kohdin täytyi tehdä päätös jatkaisinko luontopolkua pitkin takaisin autolle vai tekisinkö parin kilometrin lisälenkin. Koska kello oli jo aika paljon ja kotimatkaa vielä edessä, tein ratkaisuni ja haikein mielin jatkoin kohden parkkipaikkaa päätyen kiertämään vain parin kilometrin mittaisen luontopolun.

Päijänteen kansallispuisto
Tämä loppuosa luontopolusta kulkikin sitten Pulkkilanharjun tienpuoleista sivua. Eli luonnonrauha oli melkoisen kaukana autoilijoiden ja erityisesti motoristien nauttiessa kauniin maisematien ja aurinkoisen sunnuntain yhdistelmästä. Maisemat olivat kuitenkin aluksi nätit. Polun kulki nimittäin ison supan reunaa. Kasvillisuus supassa poikkesi täysin ympäröivän mäntykankaan maisemista. Ihana vihreä väriläiskä keskellä männikköä! Loppumatka suppakuopalta parkkipaikalle kulkikin sitten tasaista kangasmetsää tien vierellä. Ohiajavat autot näkyivät mäntyjen välistä ja toisella puolen kohoava harju piti huolen siitä ettei yhdenkään ohiajavan auton ääni vain jäänyt kuulematta.

Päijänteen kansallispuisto

Aivan luontopolun lopussa tein kuitenkin vielä itseäni suuresti ilahduttaneen löydön. Nimittäin polun reunalla oli sen verran isot ja marjoista sinertäväksi värjäytyneet jätökset, ettei niiden tekijä voinut olla kukaan muu kuin metsän kuningas itse! Kaupunkilaistytön olisi tässä kohdin varmaan taas pitänyt pelästyä ja vähintään kiljuen lähteä pois paikalta, mutta itse tarkkailin maastoa ihan uudella innolla. Mieletön paikka tuolla karhulla elää, vaikka vähän ihmettelinkin miten se tuonne on päätynyt ja elääkö tien halkomassa saaressa pysyvästikin.

Kaiken kaikkiaan luontopolku oli mukava pieni piristys ajomatkan keskellä. Parin kilometrin ulkoilu kesken ajomatkan teki hyvää ja itse keitetty, vaikkakin kehittelyvaiheessa oleva kahvi voitti huoltoasemien tarjoamat 100-0. Nyt kun olen koko luontopolun kertaalleen kiertänyt, pitäytyisin jatkossa vain harjun laen ja rannan maisemissa, ja jättäisin meluisamman ja tylsemmän osan kulkematta. Plussaa tällä luontopolulla oli ehdottomasti saavutettavuus ja komeat maisemat Päijänteelle. Miinusta tieltä kuuluva meteli ja loppuosan tylsät maisemat.

 

Mainokset

Sano jotain, jooko...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s